90 luvun pankkikriisi ja lama

Vapaamuotoista keskustelua muusta kuin sijoittamisesta.

Valvoja: Ram

90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 21.12.2015 22:14

Ettei joulun odotus olis liian positiivista niin hyvä laittaa huomio hetkeksi lamaan ja pankkikriisiin :D 8-) ;)

Yle arkistoista löyty 7 osainen kuunnelma pankkikriisistä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/15 ... ho-ja-tuho

Ite oli tuohon aikaan niin nuori ettei juuri tajunnu mitä tapahtuu ennenkuin perheen firma meni konkurssiin ja piti muuttaa pienenpään kämppään, mikä tietenki oli aika prcstä. Nyt on mielenkiintosta palata 80 ja 90 luvulle ja peilata ja verrata omia kokemuksia yhteiskunnallisten mullistuksia vasten.

Lähdin kirjottamaan tiivistelmiä jokaisesta jaksosta. En ota vastuuta mahdollisista väärin ymmärryksistä tai virheistä, mutta enemmän tai vähemmän niistä pitäs saada kuva mitä kussakin jaksossa puhuttiin.

Osa 1. Pankkivallan synty

Pankkivalta syntyi säännöstelyn lisäämisestä 30-luvun suuren laman ja toisen maailmansodan jälkeen.

1929 pankit muodostivat poliittisesta pakosta talletus kartellin, joka oli säätelyn juuri. Sodan jälkeisen jälleenrakentamisen kasvupolitiikkaan kuului ajatus, että sitä voidaan tukea paremmin säännellyillä rahamarkkinoilla ja säätely ulotettiin myös luotonantoon, valuutan säännöstelyyn ja koko rahatalouteen.

Pankit saavuttivat vallan, sillä ne olivat ainoa rahoituskanava. Lisäksi Suuri lama oli ajanut monia huomattavia yrityksiä niiden omistukseen. Niillä oli siis omistusvalta sekä rahoittajavalta. Suuretkin yritykset olivat riippuvaisia pankeista.

70-luvun öljykriisi sai valtion entisestään lisäämään rahamarkkinoiden säännöstelyä ja 70-luku olikin säätelyn "näyttävin" vuosikymmen.

Rahatalouden säätely johti talouden vinoumiin kuten ylisuuriin tai huonoihin investointeihin, koska korot olivat poliittisesti sovittu. Yritykset käyttivät pankkirahotusta paljon, jolloin ne jäivät niistä riippuvaisiksi. Kilpailu ja markkinat eivät ohjanneet korkoja ja kysyntää.

Tutuille yrityksille pankit saattoivat antaa 0 koron lainaa ja kompensoida sen antamalla muille kalliimpaa. Keskikoron piti pysyä vakiona. Järjestelmä pelasti monia yrityksiä kaatumiselta, muttta huonona puolena voidaan pitää, että se juuri suosi huonosti asiansa hoitavia yrityksiä hyvin hoitaneiden kustannuksella.

Säännöstelyssä oli kuitenkin porsaanreikä, joka loi harmaan rahan markkinat. Sillä tarkoitetaan suuryritysten lainojen myöntämistä toisilleen. Harmaan rahan markkinat kasvoivat merkittäviksi ja lopulta se oli myös osa syy säätelyn vähentämiseen.

Lainanotto oli suuren inflaation aikana kannattavaa ja vastaavasti tallettajat kärsivät. Luotoista oli ylikysyntä ja luoton saamista pidettiin pienenä lottovoittona. Hyväveli kerholla oli privilegio kadunmieheen verrattuna.

Säätelyn aikana vakavaraisuus piti olla vain 2%, eivätkä pankit olleet kovin tarkkoja yritysten tilasta, mikä nosti pankkien taseiden riskiä.Inflaation aikaan alhainen vakavaraisuus ei tuottanut ongelmia, mutta kilpailun kiristyessä ja hintojen laskiessa asiasta tuli kohtalokas ongelma.
Nämä yhdessä edellisten kriisien unohtamisen ja uuden pankinjohtaja sukupolven syntyminen kanssa loivat pohjan pankkikriisille.

Säästöpankeilla 70-luvulla kannattavuudessa oli ongelmia, minkä takia 80-luvulla vaihdettiin expansiiviseen taktiikkaan. SYP ja KOP:in kannattavuus oli säätelyn aikana tyydyttävä. Osuuspankin tilanne oli läpi 80-luvun kaikista stabiilein.

Talletuskartelli ja valtion verohuojennukset takasivat pankeille halvan raaka-aineen. Pankkitalletus oli ainut säästämisen muoto, sillä pörssi oli puolikuollut.

Taistelu markkinaosuuksista oli ainut kilpailukeino sääntelyn aikana, koska talletus ja luottokorko oli säädetty. Pankit rakensivat laajoja konttoriverkostoja, joista osa oli kannattamattomia, mutta rahatalletukset olivat kuitenkin halvempaa kuin keskuspankkiraha. Rahamarkkinoiden liberalisoituessa 80-luvulla ja varsinkin kriisin aikana niistä tuli painolasti.
  • 1

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja Timba » 22.12.2015 08:20

Iso kiitos Laika jos viitsit tällaiset kaikista tehdä. Kiinnostanut kanssa tämä aihe ja siitä jotain kirjoja lukenut, mutta ne on aina ollut niin vahvasti niillä laseilla värjätyt kuka on ollut kirjoittajana. Lassilalta taisi ainakin olla yksi tällainen kirja. Lukemisesta on senverran aikaa, ettei pysty tähän mitään referoimaan. Mutat jos ei its ehdi noita kuunnella niin erittäin mieleläni luen nämä läpi.
  • 0

Timba
 
Viestit: 650
Liittynyt: 11.02.2014 20:17
Paikkakunta: Jyväskylä
Reputation: 19

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 22.12.2015 17:01

Iso kiitos Laika jos viitsit tällaiset kaikista tehdä. Kiinnostanut kanssa tämä aihe ja siitä jotain kirjoja lukenut, mutta ne on aina ollut niin vahvasti niillä laseilla värjätyt kuka on ollut kirjoittajana.


Kiitos kiitos, tiivistysten kirjoittaminen jäsentää omia ajatuksia, joten hieno bonus jos niistä on iloa muillekin. Nämä ajatukset kriisistä on professori Markku Kuisman ja toimittaja Jorma Kallenaution linssien läpi suodattuneet. Ainahan näissä jokin näkökulma alleviivautuu, joten hyvä varmaan lukea ja ajatella monista asemista.

Tässä tiivistelmä toisesta osasta...

2. RAHAMARKKINOIDEN VAPAUTTAMINEN

Rahamarkkinoiden vapauttamiseen alettiin ympäri maailman 70 - 80-lukujen vaihteessa. Epäluottamus finanssisektorin itsesäätelyyn ja tehokkuuteen vaihtui uskoon, kun edelliset kriisti unohtuivat ja rahamarkkinat paisuivat. Suomi ei halunnut jäädä syrjään kehityksestä ja muutoinkin harmaan rahan markkina oli paisunut liian suureksi säätelystä huolimatta.

80-luvun alussa KOP:in pääjohtajaksi noussut Jaakko Lassila oli liberalisoinnin äänekkäin kannattaja. Ajatus oli, että vapaat rahamarkkinat ja liberaalinen taloujärjestelmä toimii tehokkaampana taloudellisen toimeliaisuuden kohdentajana kuin poliittinen säätelytalous.

Liberalisointi alkoi hitain askelin kiihtyen 80-luvun puolenvälin jälkeen. Se oli suunnittelematonta. Suomi oli kuin ajopuu suuressa virrassa reagoiden aina vain pakon edessä. Ensin vapautettiin antolainaus eli keskikorko säätely purettiin. Talletuskorkoja säädeltiin aina 90-luvulle saakka. Kilpailun vapauttaminen aloitti luottoexpansion.

90-luvulla talletuskorkojen vapauduttua matala peruskorko aiheutti pankeille hankaluuksia. Vapautuksen ajoitus oli epäonnistunut, sillä tuolloin oltiin jo keskellä lamaa ja pankkikriisiä.

80-luvun lopussa lainaa sai helposti vaillinnaisillakin vakuuksilla. Yritykset investoivat ja ihmiset ostivat tavaroita velaksi. Säätelyn aikana patoutunut kulutuspainen purkautui. Pankinjohtajat eivät olleet huolissaan, sillä varallisuusarvot osakkeissa ja kiinteistöissä vain kasvoivat.

Valuuttaluotot sallittiin vientiyrityksille ja myöhemmin myös kunnille ja yksityisille kuluttajille, valuutta säätely poistettiin.

Vahvan markan politiikkaa ylläpidettiin tiukasti eikä kukaan pelännyt devalvaatiota.
Suomen viennin rakenne oli ollut yksipuolista ja sen kilpailukykyä oli kohennettu aina 5 - 10 vuoden välein devalvoiden. Tämä historia kauhistutti talouspolitiikan päättäjiä ja haluttiin päästä banaanivaltion maineesta eroon.

Vahvaan markkaan suhtauduttiin liian dogmaattisesti vaikkei ulkoiset olosuhteet antaneet päteviä syitä sen pitämiseen. Vahva valuutta oli kuitenkin eurooppalainen suunta, jota Suomi halusi seurata.

Rahan runsaus herätti vuosikymmenten unen jälkeen pörssin. Havaittiin osakkeiden olevat edullisia yritysten tasearvoihin nähden.
Yritysten nurkkauksien huomattiin myös nostavat osakkeiden arvoa, joten se yleistyi. Verotusta muutettiin, jotta osakkeista tulisi kilpailukykyisempiä sijoituskohteita valtion obligaatioiden ja talletustilien rinnalle.

Rahamarkkinat vapautuivat vailla suunnitelmallisuutta ja vastuussa voidaan pitää päättäviä poliitikkoja, virkamiehiä ja suomenpankkia. Yritykset ja pankit toimivat vallitsevassa ympäristössä parhaansa mukaan eikä niillä ole vastuuta kokonaisuudesta.

Pankeilla oli ollut rahoitusmonopoli, joka oli antanut niille suurta valtaa yrityksistä. Rahamarkkinoiden vapautuminen romutti tuon vallan.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 23.12.2015 11:55

Oma ensimmäinen pankkitili oli SYP:issä. Pankkikirja oli hopeenvärinen ja siinä oli hieno hologrammitarra avaruusaluskuvalla. Sillon oli nousukausi ja sen huomas kun talvellakin oli lunta (hekoheko..;) ). Se oli myös skychannelin, commodere 64:sen ja arcadepelien kultaaikaa.

KOP kävi neljäntenä maailmassa valuuttakauppaa "huippu modernilla" Dinex systeemillä. Näin jälkikäteen voi ehkä jo ymmärtää miksi tuo twilight zone-tyylinen fiilis…
https://www.youtube.com/watch?v=1XVtqcStHhE

KOP lainamainos vuodelta 1984. Mahtava meininki :)
https://www.youtube.com/watch?v=mKKrz6bwIEg

Osa 3. KASINOTALOUS

USA:ssa kasinotaloudella tarkoitettiin sisäpiiritietojen käyttöä pörssikurssien manipuloimiseksi. Suomessa se tarkoitti kaikkea spekulatiivista arvopaperikauppaa sekä nurkanvaltauksia.

Nurkanvaltaukset alkoivat 1985 Skop:in ja SYP:in taistellessa Helsingin Osake Pankin valtauksesta.
Pörssikurssit olivat hyvin alhaisia ja rahaa oli saatavilla paljon, joten se houkutteli osakkeiden ostoon. Kun pankit alkoivat nurkanvaltaukset rahastusmielessä tai omistuksia vahvistaakseen, kurssit nousivat voimakkaasti, keskimäärin kolminkertaisiksi.

Helsingin Osake Pankki oli osakkaana SYP:in ja KOP:in omistamassa Teollisuuspankissa. Kun SYP osti HOP:in niin se sai samallan vallan Teollisuuspankista. Vuoden kuluttua Skop valtasi Teollisuusrahaston SYP:in tuella ja näin taistelu vallasta levisi aina uusiin kohteisiin.

KOP ja Pohjola halusivat fuusioida metsäyhtiönsä RaumaRepolan ja Yhtyneet paperitehtaat ja Kajaanin. Ne kuitenkin huomasivat, että Skop ja SYP olivat alkaneet nurkkaamaan yhtiöitä ja pelkäsivät, että yhtiöt onnistuttaisiin viedä ja jäljelle heille jäisi enään niiden velat.

Symbolisesti tärkeä taistelu käytiin kehitysyhtiö Sponsorista ja Spontelista. Yhtiöt olivat omistajia useissa muissa yrityksissä ja niiden valtaamisella haluttiin vahvistaa omistajavaltaa.
Sponsor / Spontel oli suuri omistaja lääkejakelufirma Tamrossa jota KOPilainen Intrumentarium havitteli. KOP halusi auttaa sitä teollisissa järjestelyissä ja siksi kilpaili yhtiöstä.

Sponsor meni KOP:ille, Spontel SYP:ille. Spontelilla oli myös omistuksia KOP:ista, joten se pelkäsi joutuvansa SYP:in valtaamaksi.

Kilpailu suuryhtiöistä huipentui "Kourikauppoihin" vuonna 1989. Tuohon aikaan n.6MRD:lla markalla olisi voinut ostaa vallan SYP:istä, KOP:ista sekä keskeisistä suuryrityksitä kuten Nokiasta, RaumaRepolasta ja metsäyhtiöistä halliten täten koko Suomen keskeisiä pankkeja ja teollisuutta. Tämä ajautus kiehtoi Kouria.

Kouri oli liittoutunut Sponsor / Spontel kamppailussa KOP:in kanssa. Suursijoittaja Soroksen irtautuessa Suomi sijoituksistaan alkoi Kouri ostaa niitä KOP:in rahoituksella.
Kouri alkoi myös nurkkaamaan Syp:iä ja pörssiin listautunutta Sampoa yhdessä Sponsorin Hannes Kulvikin ja Taito Tuunasen kanssa.

Kourikaupoissa oli kysymys suurpankkien taistelusta muodostaa vakuutusyhtiöstä ja teollisuudesta koostuvia finassilinnakkeita.

Maaliskuussa 1989 Kourikaupat syntyivät yhdessä yössä. SYP:in Finanssilaitos ja KOP:in leiri sopivat ja selkeyttivät omistuksiaan. Rekkalasteittain suuryritysten ja pankkien osakkeita vaihtoi omistajaa. KOP ryhmä kiristi SYP ryhmää, että se tulisi heidän yhtiökokoukseen vaikeuttamaan päätöksiä jos kauppoja ei saataisi syntymään.

Kauppojen myötä nurkkaukset loppuivat, jonka seurauksena pörssikurssit alkoivat laskea. Sen lisäksi talouskehitys alkoi hidastua.

Pankkien valta, joka oli perustunut rahoitusmonopoliin säätelyn aikana muuttui kasinotalouden ja rahamarkkinoiden vapautumisen myötä enään omistamisen vallaksi ja kurssien romahdettua romahti myös pankkivalta.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 24.12.2015 01:44

90-luvun alussa tv:ssä pyöri Kauppaneuvos Paukku ja Hyvät Herrat, Beverly Hills 90210 ja Twin Peaks. Talous pyöri ruostunein rattain, elettiin vielä niinkuin Beverly Hillsissä vaikka tunnelma oli kuin Twin Peaksissä. Jupit vielä sinnitteli grungen nousun alla.

paukku, taisteluni 2
https://www.youtube.com/watch?v=CQ7FxQZnADs
beverly hills intro
https://www.youtube.com/watch?v=2pm5W1BZOdg
twinpeaks intro
https://www.youtube.com/watch?v=i7d0Lm_31BE
smells like teenspirit
https://www.youtube.com/watch?v=hTWKbfoikeg


Osa 4. LAMA OVEN TAKANA

Vuosien 90 ja 91 aikana vaikea lama oli jo oven takana. Talous oli ylikuumentunut, eikä poliittisilla päätöksillä voitu sitä hillitä yhtä vahvasti kuin säätelyn aikana. Pankkien luotonantoa kiristettiin, mutta sanktiot olivat riittämättömät sitä hillitsemään. Varsinkin Skop jatkoi holtittomaan malliinsa.

Vahvan markan politiikka heikensi länsivientiä ja samalla kustannukset nousivat. Alijäämäinen vaihtosuhde laski uskoa Suomen talouteen jolloin korkotaso nousi.

Neuvostoliiton ja idänkaupan romahtaminen, joka oli 20% viennistä, oli raskas isku varsinkin metalli ja tekstiiliteollisuudelle sekä rakentamiselle. Työttömyys alkoi syvetä, luottamus heikkeni asunto ja rakentamismarkkinoilla ja ns. pahankierre sai alkunsa.

Viennin heikkeneminen, kotimarkkinoiden ja rakentamisen hiljeneminen sekä yritysten ja kulutustavaroiden kysynnän hiipuminen aiheutti työttömyyttä.
Jo loppuvuodesta 1989 vaikutukset näkyivät pörssikurssien laskuna ja asuntoluotojen hiljenemisenä. Huonot näkymät nostivat korkotasoa ja annettujen luottojen vakuudet alkoivat tuoda vähitellen luottotappioita. Silti edelleen pankit kilpailivat markkinaosuuksista luotonannolla. Yksi syy tähän oli pankkien tulosvastuu joka perustui annettujen luottojen määrään.

Skop oli luottotappionensa pahimmassa pulassa ja joutui Suomen Pankin haltuun vuonna 1991. SYP ja KOP olivat varautuneet hieman paremmin kuin Skop, mutta talouden taantuma ja vakuuksien lasku ajoi nekin ongelmiin. Osuuspankit olivat koko nousukauden maltillisempia eivätkä joutuneet ongelmiin.

Laman alussa pankit uskoivat sen olevan vain pieni notkahdus. Syvään ja pitkään lamaan ei uskottu ja vanhat vaikeat kriisit oli jo unohdettu. 90-luvun alussa lainanottajan maksukykyyn ja vakuuksiin ei kiinnitetty juuri huomiota. Pankit olivat rahan myyjiä. Ajateltiin, ettei ollut pankin huoli mihin asiakas lainansa käyttää.

80 - 90-luvun vaihtuessa puhuttiin Uudesta taloudesta johon vanhat säännöt ja lainalaisuudet eivät päde. Vuoden 1987 NewYorkin pörssikriisinkin ohitettiin Suomessa olankohautuksella ja edelleen uskottiin loputtomaan kasvuun.

Osuuskuntamuotoiset yritykset kuten Hankkija, Novera, Ekayhtymä ja Haka velkaantuivat voimakkaasti 80 - 90-lukujen vaihteessa, mutta pankit eivät olleet liian huolissaan niiden mahdollisista ongelmista, sillä niitä pidettiin poliittisesti suojeltuina, joten niiden tukeminen olisi hyvää PR:ää ja ajateltiin niiden olevan liian isoja kaatumaan. Ajateltiin siis, että yhteiskunta rientäisi lopulta niiden apuun.

Pankkeja oli aikaisemmin pidetty arvokkaina ja luotettavina laitoksina, mutta kasinotalous, keinottelu ja rahanmyynti paljastivat niiden itsekkyyden ja ahneuden eikä niitä enään pidetty isällisen holhoavina ja luotettavina. Niiden maine tahraantui edelleen kun selvisi niiden antaneen Kourikauppojen järjestelijöiden siirtää satojen miljoonien palkkionsa veroparatiiseihin.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 30.12.2015 17:52

Osa 5. MYRSKYN SILMÄSSÄ

19.9.1991 Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kuhlberg ilmoitti sen ottavan Skopin haltuunsa. Skop oli ajautumassa konkurssiin ja se olisi säteillyt muihin pankkeihin ja aiheuttanut kolauksen valtion uskottavuuteen kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, joka olisi vaikeuttanut ulkomaisen rahan saantia.

Pelättiin luotonanto lamaa, joten pankkien pääomia haluttiin vahvistaa. Vuonna 1992 tukia arvioitiin tarvittavaksi 8MRD markkaa, mutta jo samana vuonna tukea Skopille annettiin yli 10MRD. Säätelyelimet olivat aliarvioineet laman syvyden ja pankkien kunnon.

Kansalaiset kritisoivat valtion lupausta tukea pankkien kaikkien tappioiden korvaamista, vaikka samalla turvattiiin myös heidän talletuksensa ja asuntolainansa.

Pankkituella valtio olisi voinut vaatia omistuksia myös SYP:istä ja KOP:ista, mutta siihen pankit eivät suostuneet, vaan olisivat myyneet mieluummin ulkomaille. Näin pankkituille ei poliittisia vaihtoehtoja juuri ollut.

Kuisman mielestä myös olisi ollut mahdotonta taata pelkästään konkurssiyritysten velat, koska kaikkien yritysten tilojen selvitys olisi tullut liian vaikeaksi ja kalliiksi, eikä sellaista selvitysorganisaatiota ollut olemassa.

Pankkisektorilla oli ylikapasiteettia. Sanottiin, että Suomessa oli pankkijärjestelmä 10miljoonalle ihmiselle. Vuonna 1993 Skop jaettiinkin SYP:in, KOP:in, Postipankin ja Osuuspankin kesken. Presidentti Koivisto tuki myös elinkelvottomien pankkien lopettamista.

1993 Suomessa oli yli 500 000 työtöntä ja valtio miltei konkurssissa. Se oli vähällä joutua maaimanpankin valvontaan, jonka takia pankkituet olivat välttämättömiä, kuten myös aloitettu säästökuuri. Näillä toimilla oli tarkoitus palauttaa ja vahvistaa kansainvälisten rahapiirien luottamus, jotta rahaliikenne ei pysähtyisi, terveet yritykset saisivat rahoitusta ja sosiaaliluukkukin pysyisi auki.

1992 - 1993 kaikki pankit olivat USA standardien mukaan konkurssi kypsiä, mutta niiden taseista esim. kiinteistöjen arvoja katsottiin läpi sormien. Poliittiset päättäjät joutuivat tekemään päätökset pelastaakseeen suomalaisen rahoitusjärjestelmä, eivät suosiakseen isoja liikepankkeja. Myös ulkomainen varainhankinta piti varmistaa valtion takauksilla.

Pankkitukea annettiin n.100MRD markkaa, joka oli enemmän kuin sotakorvaukset yhteensä. Pankkien ulkomaan "seikkailut" olivat vain 2 - 4MRD. Suurin osa tuista pysyi valtion talouden sisällä pyörimässä. Jotkut hävisivät ja jotkut voittivat tai hyötyivät, mutta kansantalouden sisälle se pysyi.

Kuisma vertaa pankkitukia Keynesiläiseen elvytyspolitiikkaan, sillä ilman niitä talous olisi kurjistunut enemmän ja pankkien konkurssit olisivat aiheuttaneet kaaostilan.

Jälkilaskua olisi voitu pienentää jos keskuspankki ja poliittiset päättäjät olisivat järjestelmällisemmin ja määrätietoisemmin ohjanneet taloutta, eivätkä pankit olisi olleet niin huolimattomia, piittaamattomia ja yltiö rohkeita toiminnassaan.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 31.12.2015 14:01

1995, Den glider in!!!!!!
https://www.youtube.com/watch?v=LeoMOnGn6Xo

Osa 6. YLÖS ALHOSTA

90-luvun puolivälissä Suomen talous alkoi jälleen nousemaan ja se sai myös pankit toipumaan kriisistä. Ne keskittyivät jälleen ydintoimintaansa eli rahoituspalveluihin ja rahaliikenteen hoitoon, eivätkä enään suurteollisuuden ja kiinteistömassojen omistamiseen.

Ne purkivat raskaan organisaationsa ja konttoriverkostonsa, vähensivät palveluhenkilöstöä 50 000:ta 25 000:een ja rajoittivat kansainvälisen toimintansa vain asiakaskuntansa palvelemiseen uhkarohkean kilpailun sijaan.
Pankkisektorin ylikapasiteetti purettiin fuusioilla. Skop jaettiin neljään osaan ja SYP:istä ja KOP:ista tuli Merita.

Automatisointi, internet, kansainvälistyminen ja 90-luvun lopulla kiihtynyt osake- ja rahastosijoittaminen toivat kilpailijoita perinteisille suurille pankeille. Sektorilla toimi nyt suuria kansainvälisiä pankkeja, paikalliseen palveluun erikoistuneita pankkeja ja erikoistuneita investointipankkeja ja pankkiiriliikkeitä.

Pankin valta 70 ja 80-luvun mielessä eli rooli suuromistajana ja rahoitusmonopolin hoitajana romahti kriisin myöstä. Valta oli edelleen merkittävä, muttei ylikorostunut. Nykyään yritysrahoitus on kansainvälistynyt ja 90-luvun puolivälin jälkeen pörssiyhtiöiden omistajina on paljon ulkomaalaisia mm. USA:n eläkerahastoja. Pankit joutuivat luopumaan omistuksistaan myös vahvistaakseen tasettaan.

Vuoteen 1995 saakka pankkisektori oli ollut hyvin suojattu ala Suomessa ja EU:n myötä toivottiin lisää kilpailua. Yksityisasiakkaille muutoksella ei juuri ole ollut merkitystä, mutta suuryrityksiä palvellaan nyt paremmin.

Kriisin jälkeinen suunta pankeilla ja yrityksillä oli fuusioituminen ja suuruuden kautta skaalaetujen hakeminen. Nurkkauksia ei enään tehty.

Trendinä on ollut suurpankkien ja vakuutulaitosten fuusioituminen isoiksi finanssitaloiksi. Samanlaista suuntaa yritettiin jo 80-luvun lopulla SYP:n, Sammon ja Teollisuusvakuutuksen kanssa. Myös KOP ja Pohjojla muodostivat oman leirinsä. Kourikaupat olivat osa tätä prosessia.

Suuret pankit tajusivat ettei perinteisellä pankkitoiminnalla ole tulevaisuutta ja yrittivät hajauttaa liiketoimintaa kaikkeen finanssisektorinin liittyvään palveluun. Haettiin etuja palveluverkostojen, hallinnon ja ATK järjestelmien yhdistämisestä.

Suuria finanssitaloja vastustettiin jo 80-luvulla, sillä ne ovat hyvin suuria riskikeskittymiä yhden johdon alla ja kaatuessaan vaikuttavat koko finanssisektoriin.

Keskittäminen mahdollistaa helpommin hinta kartellit, joita on nykylainsäädännöllä muuten vaikea muodostaa.

Tutkimuksen mukaan Suomea hallitsi 80-luvun lopussa 1000 ihmisen valtaeliitti virkamiehiä, poliitikkoja ja talouselämän johtajia. Siitä erottui noin 40 miehen joukko ja tästä erottui ylivoimaisena ykkösenä Kansallispankin pääjohtaja Jaakko Lassila. Vuonna 2000 valta on isojen teknologia yritysten kuten Nokian johtajilla, eikä pankinjohtajia esiinny enään moisissa rooleissa.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 03.01.2016 20:04

Viimeistä viedään. Haastattelu on vuodelta 2000 juuri ennen IT-kuplan puhkeamista. Hyvin on Kuisma hajulla kuplan puhkeamisesta. Osas varmaan omat sijoitukset seivata ajoissa ;)
Mutta toi romaus on oma tarinansa johon pitää kyllä jossain vaiheessa tutustua tarkemmin. Näitä lama dokkareita löytyy ylen arkistoista lisää niin varmaan vielä jatkan hetken aiheen parissa.

Osa 7. TULEEKO UUSI PANKKIKRIISI?

Vuonna 2000 luotot olivat alhaisemalla tasolla kuin 90-luvun alussa. Laman jälkeen Suomi maksoi velkojaan, mutta lainananto oli kuitenkin kiihtynyt. Silti samanlaista signaalia kuin edellis laman alla ei ollut näkyvissä. Talouskehitys oli suotuisa.

90-luvun lama seurasi asuntomarkkinoiden ylikuumentumista ja nytkin pääkaupunkiseudella oli siitä merkkejä. Oltiin lähes samoissa asuntolaina lukemissa kuin 80-luvun lopulla, mutta mahdollisen kriisin pitäisi olla todella syvä, jotta asuntojen vakuusarvot kävisivät nyt pankeille ongelmaksi.

Yksityisasiakaiden maksukyky oli parempi. Myös korot olivat paljon alhaisemmat kuin 80-luvun lopulla. Tämä toisaalta houkutteli suurempien lainojen ottoon.

Rahoitustarkastus oli tälläkertaa paremmin kartalla. Se varoitti pankkien antamien luottojen voimakkaasta kasvusta. Sen mielestä pankit eivät olleet varautuneet tarpeeksi hyvin luottotappioihin, vaikka olivatkin kasvattaneet pääomiaan. Samantapainen kehitys kuin edellis kriisin alla oli rahoitustarkastuksen mielestä menossa.

Talletusten määrä oli kasvanut. Sillä ei tosin ollut suurta merkitystä pankkien varainhankinnalle, sillä pankit pystyivät hankkimaan sitä kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

Pankkien vakavaraisuus oli parantunut 90-luvulla. Euroopan standardein se oli hyvä, kuten myös niiden kannattavuus. Tästäkään perspektiivistä uutta pankkikriisiä ei ollut näköpiirissä.
Myös yritykset olivat parantaneet vakavaraisuuttaan, joten nekin olivat paremmin varautuneet mahdollisiin myrskyihin.

UUSI talous eli internet, teknologia ja tietoverkot toivat laadullisen murroksen talouteen. Kasvulle ei näkynyt rajoja vaikka taloudessa onkin aina pullonkauloja, tukkeumia ja kuplia ja monet merkit viittasivat ylikuumentumiseen ja korjausliikkeeseen.

Korjausliikkeen arveltiin alkavan NewYorkin pörssistä. Talous oli kasvanut 10 vuotta, IT-yrityksiin oli sijoitettu paljon velkarahalla ja yleensä tuotto USA:ssa käytetään kulutukseen. Jos pörssi romahtaa tai korot nousevat niin velalla pelaajat joutuvat vaikeuksiin, joka heijastuu laajemmin talouteen, joka laskee kulutusta, joka heijastuu työttömyytenä ja konkursseina. Tämä leviää USA:sta siitä riippuvaisiin maihin, myös Eurooppaan ja se yrityksiin.

Globaalin talouden käänteet vaikuttavat hyvin nopeasti kaikkien yritysten osakekursseihin ja omaisuusarvoihin. Enemmän kuin niiden oma tuloksentekokyky. Talous toimii odotusten ja psykologian varassa enemmän kuin realististen tosiseikkojen varassa.

Yleensä lamassa pörssikurssit laskevat ensimmäiseksi. Seuraavaksi laskevat asuntojen ja kiinteistöjen hinnat, sillä yksityiset ja yritykset eivät uskalla enään sijoittaa niihin ainakaan velaksi.

Pankit ajattelivat 90-luvun kriisin johtuneen vain Suomen talouden lamasta, eikä se ollut varsinainen pankkikriisi. 2000-luvulle tultaessa ajateltiin samoin. Pankkien taseet olivat kunnossa ja tarvittaisiin ulkopuolinen shokki niiden kaatumiseen. Pienet markkinoiden korjausliikkeet eivät sitä aiheuttaisi. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää etteikö valtio vielä joutuisi uuden suuren pankkikriisin maksumieheksi.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 09.02.2016 18:29

Pankkikriisi ja lama fiilikset jatkuu. Sopii jotenkin yhteen tämän hetken markkina sentimentin kanssa.
Löysin yle arkistosta Timo-Erkki Heinon pankkikriisi dokkarit ja ajattelin tehdä niistä samanlaiset tiivistelmät kuin noista kuunnelmista.
http://yle.fi/aihe/kategoria/elava-arki ... ikriisista

Ekana Jaakko Kianderin haastattelu (2008) tekstitettynä. (ei ihan sanatarkkaan!!!)

Miksi lama ja pankkikriisi koskettaa suomalaisia edelleen?
Lama ja pankkikriisi oli poikkeuksellisen syvä ja kaikki, jotka elivät sen läpi muistavat sen varmaan lopun ikänsä. Se aiheutti suuria menetyksiä yrittäjille ja asuntovelkaisille ja monet menettivät työpaikkansa. Lamaan liitetään monia oman elämän vastoinkäymisiä, jotka johtuivat siitä.

90-luvun lama oli talouslama, mutta tuntui ettei päättäjillä ollut ensimmäisellä sijalla miettiä millä taloudellisilla keinoilla siitä selvitään, vaan heillä oli muitakin tavoitteita eli enemmänkin poliittisia tavoitteita?
Integraatiopolitiikan pyrkimykset haittasivat laman hoitoa, eli Suomi halusi EU:n jäseneksi. Devalvaatiopolitiikasta haluttiin monestakin syystä eroon, mutta yksi syy oli ettei ollut soveliasta devalvoida ennen jäsenyyttä. Päättäjät pitivät tärkeänä kunnia asiana puolustaa vahvaa markkaa.
Suomi kuitenkin joutui devalvoimaan, mutta siitä ei tullut häpeää, koska puolet Euroopan maista joutui myös devalvoimaan.

Vahvasta markasta pidettiin kiinni EU:n takia ja työttömille ja yrityksille sai tapahtua mitä vain?
Osittain näin, ja osittain asiantuntijakoneisto syötti neuvoa, ettei devalvaatio toimisi eikä johtaisi parannukseen. Tässä he olivat täysin väärässä, koska devalvaatio toimi erittäin hyvin -- paremmin kuin aikaisemmin.

Mutta oli myös kriittisiä asiantuntijoita. He olivat itsenäisiä yliopisto professoreita riippumattomassa asemassa eivätkä talouspolitiikan taustajoukoissa. Lisäksi heillä oli iän tuomaa laajempaa perspektiiviä ja tietämystä historiasta. Sen pohjalta pystyivät esittämään aika profetaalisetkin arviot kuinka tässä tulisi käymään.

Päätöksen tekijät ja heidän asiantuntijat eivät noteeranneet kritiikkiä mitenkään vaan heihin suhtauduttiin, että he edustavat menneen maailman ääntä eivätkä ymmärrä maailman muuttuneen jne. Tällaisia tavanomaisia asiattomia vastalauseita esitettiin.

Miten USA:n keskuspankki yrittää ratkaista 2008 finanssi kriisiä?
On mielenkiintoista vertailla meneillä olevan finanssikriisin ja 90-luvun pohjoismaiden finanssikriisin politiikan toimia. Suomessa ja Ruotsissa valittiin linja, että pidetään korot korkeina, rangaistaan velallisia ja annetaan kaiken sortua. USA:ssa toimitaan päinvastoin, niinkuin taloustieteen oppikirja sanoo.
Eli jos rahoitusjärjestelmä on ongelmissa ja velalliset vaikeuksissa niin silloin on alennettava korkoja. Tämä tietysti on helpottanut velallisten ja pankkien asemaa.

Suomenpankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen sanoi 5.4.1992, että:"koroille ei ole ylärajaa, taivas on kattona."
Tiedettiinkö keskuspankissa korkeiden korkojen tappavasta vaikutuksesta talouteen?

Sitä ei selvästikään ymmärretty. Lauseen takana tietenkin oli, että keskuspankin oli puolustettava vahvaa markkaa, mikä tarkoitti korkojen nostamista niin korkealle kuin oli tarvisl
Mutta keskuspankissa ei selvästikään ymmärretty, että jos korot on korkeat niin se kuristaa taloutta nopeasti. Kun näin kävi niin kaikki olivat "yllättyneitä", niin keskuspankki kuin valtionvarainministeriö.

Voidaanko keskuspankissa olla noin tyhmiä?
Tyhmyydelle ei ole rajaa. Se tiedetään maailmanhistoriasta, että hyvinkin korkeilla paikoilla voi tehdä hyvin tyhmiä rakaisuja ja toistaa vanhoja virheitä.

Olisiko lama ja pankkikriisi voitu ratkaista toisella tavalla niin, että seurauksena ei olisi ollut tällaista konkurssisumaa ja ennätys työttömyyttä?
Jälkikäteen katsottuna on selvä, että olisi voitu ratkaista monella muullakin tavalla jolloin olisi päästy pienemmillä vaurioilla.

Mitkä ne muut tavat olisivat olleet?
Tällainen aika ilmeinen tapa olisi ollut se, että vahvan markan politiikasta olisi aktiivisesti ja hallitusti luovuttu omilla päätöksillä ennenkuin ajaudutaan täydelliseen katastrofiin. Että olisi pyritty pitämään korkotaso kohtuullisena ja lisäämään valuuttakurssi joustoa, mikä olisi merkinnyt, että markka olisi hallitusti heikentynyt. Enkä usko, että mitään romahdusta olisi tapahtunut.

Vastaavasti finanssipolitiikan puolella olisi pitänyt pidättäytyä laman aikaisista veronkorotuksista ja tilannetta olisi voitu pyrkiä hallitsemaan pitkäaikaisella tulopoliittisella ratkaisulla.

Entä pankkikriisi ja pankkien asiakkaat? Suomessa tehtiin ratkaisu, että pelastettiin pankit. Olisiko tässä mielessä ollut vaihtoehto, että oltaisi pyritty pelastamaan pankkien asiakkaat?
Kyllä tässäkin olisi ollut mahdollisuuksia. Jos se raha, joka käytettiin pankkien tukemiseen olisi ohjattu vaikka ylimääräisinä korkovähennyksinä tai vähennys oikeuksina niille, jotka koki valuuttakurssi tappioita valuuttaluotoista ylimääräisenä tukena, niin todennäköisesti pankkien luottotappiot olisivat jääneet paljon pienemmiksi ja pankkitukea ei vastaavasti olisi tarvittu niin paljon. Ja työttömyys olisi jäänyt myös pienemmäksi.
Kyllä jälkikäteen katsottuna on selvää, että vaihtoehtoisia ratkaisuja olisi löytynyt.

On vertailtu, että sotienuhrit Suomessa hoidettiin, mutta suuren laman uhreja ei ole hoidettu. Heidät on jätetty oman onnensa nojaan. Olisiko voitu tehdä enemmän laman uhrien tilanteen helpottamiseksi, kuin mitä on tehty esimerkiksi ulosottolain uudistuksella, mikä tuli aivan vastikään voimaan 2008?
Olisi pitänyt edetä paljon nopeammin laman uhrien eli ylivelkaantuneiden velka armahdusasioissa. Nyt kuluu varmaan 20 vuotta ennenkuin ihmiset pääsee eroon laman aikoisista veloista ja monissa tapauksissa syynä ei kuitenkaan ollut velallisten oma kevytmielisyys vaan se, että poliitikot eivät pystyneet omia lupauksia pitämään.
Olisi pitänyt ottaa huomioon, että suurinosa velkaantumisesta oli vastuullista ja perustui oman ajan ihan järkeviin käsityksiin. Ei voi edellyttää, että velalliset ymmärtäisi näitä asioita paremmin kuin pankit tai talouspolitiikan johtajat, jotka myös yllättyivät täysin.
Mutta siitä huolimatta velalliset ovat niitä, jotka sitten lopulta pakotettiin maksamaan tämä hinta loppuun asti.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Re: 90 luvun pankkikriisi ja lama

ViestiKirjoittaja laika » 10.02.2016 19:43

rahakottik.jpg
rahakottik.jpg (106.84 KiB) Katsottu 19748 kertaa


Tää kuva Kanta Uudenmaan säästöpankin KUP:in johtaja Veijo Lehtoruususta rahakottikärryjen kanssa on aika absurdi, mutta ilmeisen hyvin kertoo 80-luvun lopun meiningistä. Ei tartte olla köyhä eikä kipee jos ei välttämättä halua :lol: ;) !

Pankkiryöstö (1992)

Perinteinen pankkitoiminta oli hyvin vähäriskistä. Suomen Pankki sääteli rahan hintaa eli otto- ja antolainauksen korkoa, sekä kuinka paljon lainoja sai antaa. 1980-luvulla sääntelyä alettiin poistaa ja siirtää vastuuta päätöksistä pankeille. Perinteisesti pankit eivät voineet kasvattaa luotonantoa nopeammin kuin talletukset kasvoivat. 1985 jälkeen Suomen Pankki antoi luvan käyttää uusia rahoitusvälineitä ja ulkomaista velkaa luotonannon rahoittamiseen jolloin luotonannon perinteinen yhteys ottolainaukseen katkesi.
1980-luvulla alkanut modernin pankkitoiminnan tunnusmerkkeihin kuului luotonannon yltiöpäinen kasvattaminen, toiminnan laajentaminen lyhytaikaiseen osakekauppaan ja osakekauppojen lainoittamiseen, suurilla kiinteistö massoilla keinottelu ja suuret teollisuusomistukset ja niiden hyväksikäyttö omien osakepelien rahoittajana.

Pankkihistorioitsija Antti Kuusterä arvioi, että pari pankkiirisukupolvea jatkunut sääntely oli vienyt pankinjohtajilta kyvyn riskien arvioimiseen, sillä sitä taitoa ei sääntelyn aikana tarvinnut. Uusi markkinatalous olisi vaatinut hyvää riskien arviointi kykyä, minkä puute joudutti pankkien epäonnistumista.

Valtion talouspolitiikkaa johti Suomen Pankki ja hallitus. Heidän ajama vahvan markan politiikka ja kontrolloimaton rahamarkkinoiden vapautus johti pankkien harjoittamaan luottoexpansioon, joka taas johti markkinoiden ylikuumenemiseen ja kärjistyi lopulta pakko devalvaatioon, pankkikriisiin ja lamaan.

Liian korkeat korot ajoivat yritysten tuotantotoiminnan kannattamattomiksi, joka johti tehtaiden sulkemiseen ja suurtyöttömyyteen.
Epäonnistuneesta talouspolitiikasta huolimatta valtio jatkoi samalla linjalla nostamalla peruskorkoa 1% osana pankkien kriisipakettia. Jaakko Kianderin mukaan tämä tehtiin pankkien tahdosta, sillä pankinjohtajat olivat useita vuosia syyttäneet "alhaista" peruskorkoa huonosta menestyksestään.
Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä pankkiyhdistyksen mukaan peruskorko liiketoiminta tuotti pankeille 5MRD korkokatetta vuosittain, eli peruskorko oli pankeille erittäin kannattavaa. Tämä sen takia, että pankeilla oli enemmän peruskorkotalletuksia kuin peruskorkolainoja ja marginaalit olivat korkeita.
Joten pankkien ja talouden kannalta olisi ollut järkevämpää laskea korkotasoa 1%:lla, jolloin se olisi tukenut pankkeja, elvyttänyt kansantaloutta, ja helpottanut velallisten vaikeaa asemaa.

Pankkien perinteinen vahva asema Suomessa näyttäytyi säännöstelyn purkamisessa, mikä toteutettiin pankkien ehdoilla. Talletuskorot säilyivät säännösteltyinä, mutta luottojen korot vapautettiin. Koska pankit nyt pelkäsivät suurtallettajien etsivän paremmin tuottavia sijoituskohteita, ne saivat lobattua korkeakorkoiset talletustilit, joille säädettiin alhainen 10% lähdevero. Tämä oli erikoista, sillä eduskunnassa yritettiin samaan aikaan keväällä 1990 yhdistää kaikkien pääomatulojen veroprosentti 25:een.
Valtionvarainministeri Louekoski varoitti suoraan pankkeja kalliilla ostettavasta lyhytaikaisesta rahasta, mutta silti suurinosa pankeista lankesi tähän ansaan.

Pankeille siirtyminen perinteisestä pankkitoiminnasta riskisempään lainoitukseen ja kasinopeliin oli itsestään selvyys. USA:ssa kannattavasti toimivasta kuviosta otettiin mallia ja sitä opiskeltiin kauppakorkeakouluissa ympäri maailman. Vapaus finanssialalla antoi mahdollisuuden, jota ei haluttu jättää käyttämättä.
Miksi tyytyä perinteisen anto ja ottolainauksen 9% korkoihin, kun arvopaperipörssissä ja kiinteistömarkkinoilla oli helposti saatavilla 40-50% tuottoja lyhytaikaisilla kaupoilla?

Pankit käyttivät valtaa teollisuuslaitoksissa rahoittaakseen omia omistuksia ja tämä raha oli pois teollisuuslaitosten toiminnasta. Pankkien johtajat saattoivat tehdä miljardien markkojen sijoituspäätökset ilman minkäänlaista näkyvää omistaja valvontaa. Toimivan johdon vallankäyttö oli näkymätöntä ja valvonnan ulkopuolella mm. sen takia, että pankkien ja vakuutuslaitosten muodostamien finanssiryhmien omistus ja valtasuhteet oli kätketty monimutkaisten ristiinomistusten verkkoihin.
Omistusten sementoituminen huipentui ns. Kourikauppoihin, jossa SYP ja KOP järjestelivät omistuksensa suurteollisuudessa, vakuutusyhtiöissä ja pankkitoiminnassa. Kaupat jäädyttivät osakemarkkinoiden liikkeen ja osaltaan olivat aiheuttamassa niiden romahtamisen.

Tulospalkkauksen paluu muotiin 80-luvulla ajoi myös pankinjohtajia suuriin riskeihin. Tulospalkkiot tulivat yksinomaan kasvusta, eikä väliä ollut kuinka kasvu tapahtuu. Itsekkäiden nopeiden voittojen tavoittelun takia tehtiin selkeitä vääriä arvioita yrityksen pidemmäntähtäimen menestyksen kustannuksella.

Valtion ja Suomen Pankin epäonnistuneen talouspolitiikan ja sen luoman ympäristön voi sanoa olleen pankkikriisin alkulähde. Pankit itse nostivat riskejään käyttämällä holtittomasti hyväksi uutta toimintaympäristöä. Luottoexpansio, toiminnan laajentaminen riskisijoituksiin ja niiden rahoitukseen ja lopulta näiden luoman kuplan puhkeaminen ajoivat pankit konkurssin partaalle, josta valtion oli lopulta pelastettava ne veronmaksajien varoin suurilla pankkituilla.
  • 0

laika
 
Viestit: 522
Liittynyt: 03.03.2014 17:55
Reputation: 45

Seuraava

Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Rekisteröityneet käyttäjät:
Bing [Bot], Google [Bot]
Reputation System ©'